Black Sabbath Vol 4

Product Information

Albumin kenties tunnetuin kappale ja klassikoksi noussut "Snowblind" kertoo, kuten nimikin viittaa (suom. lumisokea, tulee aineen valkoisesta väristä), kokaiinista. Butler: "Päämme olivat täynnä kokaiinia kun olimme L.A:ssa. Käytimme enemmän kokaiinia kuin teimme musiikkia, joten pitihän siitäkin tehdä laulu". [11] Keskitempoinen kappale on kuitenkin yhtyeen tyyliin monivivahteinen sisältäen erilaisia riffikulkuja ja yksi säkeistö menee nopeammalla tempolla. Viimeisessä säkeistössä ja loppusoolossa käytetään jousisovitusta taustalla. Osbourne kuiskaa kuuluvasti sanan "cocaine" 1. säkeistön jälkeen. Kappaleesta tuli pysyvä numero Sabbathin settiin Osbournen aikakaudella.

Black Sabbath Discography | Discogs Black Sabbath Discography | Discogs

Allmusic.comin arvostelija antaa levylle viisi tähteä, vaikka toteaakin, että "albumilla ei ole niin paljon voimaa ja klassisia riffejä kuin parilla edeltäjällään, mutta yhtye kuitenkin kokeilee onnistuneesti uusia elementtejä musiikkiinsa. [19] Sputnik Music.comin arvostelija on kriittinen: "Näin käy kun bändi tekee kiireessä neljä albumia vajaassa kolmessa vuodessa. Huolimatta yleisestä hehkutuksesta, Vol. 4 on väsyneen yhtyeen tunkkainen ja laiska albumi. Siitä kuulee selvästi, että Iommilla on ollut inspiraatiovaikeuksia". [20] Adam Ranger: A good album, but not a great album. but does have some filler and feels a little disjointed in places, however it was a joy to listen to this again. It was the album they recorded before my all time favourite the following year Sabbath Bloody Sabbath so a precursor to that it deserves praise. Supernaut"-kappale on albumin tunnetuimpia. Kappale on nopeatempoisempi ja se sisältää hieman yllättäen "calypso"-vaikutteisen, lyhyen väliosan. Lyriikka on tieteisaiheinen ja se kertoo avaruuteen matkaamisesta. Edesmennyt muusikko Frank Zappa on maininnut kappaleen olevan hänen suosikkinsa yhtyeen tuotannossa. [11] The 100 Greatest Metal Albums of All time". Rolling Stone. Penske Media Corporation. 21 June 2017. Archived from the original on 12 February 2021 . Retrieved 2 October 2021. Robert Dimery; Michael Lydon (7 February 2006). 1001 Albums You Must Hear Before You Die: Revised and Updated Edition. Universe. ISBN 0-7893-1371-5.

The recording was plagued with problems, many due to substance abuse. In the studio, the band regularly had speaker boxes full of cocaine delivered. [4] Philip Qvist: I borrowed this album from a schoolmate in the 1981 - and on first hearing I remember how heavy that album was.

Black Sabbath: Vol. 4 (Super Deluxe) Album Review | Pitchfork

Kolmen tuottaja Rodger Bainin kanssa tehdyn albumin jälkeen yhtye päätti tuottaa seuraavan albumin itse. Laulaja Ozzy Osbourne kertoo: "Levy-yhtiö määräsi Bainin alun perin tuottajaksemme. Hän sai päähänsä olevansa yksin vastuussa musiikistamme ja halusi kontrolloida meitä aivan liikaa". [11] Grow, Kory (21 June 2017). "100 Greatest Metal Albums of All Time". Rolling Stone. Wenner Media LLC. Archived from the original on 2 July 2019 . Retrieved 22 June 2017. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkelille asianmukaisia viitteitä. Lisätietoja saattaa olla keskustelusivulla. The rest of the album has grown on me over the past few years. Iommi's guitar tone here could curdle milk, but I've started to see that as a plus because it adds to the general heaviness and dark vibe of the album, dark by even Sabbath standards. I certainly get how influential Vol. 4 is. I can hear strains of doom ( Cornucopia, Under the Sun/Everyday Comes and Goes), stoner metal ( St. Vitus Dance, Wheel of Confusion), even industrial ( Supernaut). And, for better or worse, Changes might be the first power ballad.Bill Griffin: An excellent album, the product of a more mature Sabbath and even getting a little proggy (a direction that would be further explored and developed on the next two albums) but the guitar is too low in the mix, making it sound bass-heavy. Mauricio Telles: Timeless album, defined a genre, with parts trippy, parts aggressive, instrumentally better than its predecessors. I’ve never stopped to listen to it since the first time. Score 10/10. Arvostettu Kerrang!-lehti listasi albumin sijalle 48. "100 Greatest Heavy Metal Albums of All Time" -listauksessaan vuonna 1989 ja Q-magazine sijoitti albumin sijalle 60. "The 100 Greatest British Albums Ever"-listassaan vuonna 2000. A solid 8/10 (I'll reserve my 10 for Sabbath Bloody Sabbath if it ever comes around and a couple of 9s for MOR and Sabotage).

Black Sabbath - Vol. 4 Album Of The Week Club review | Louder Black Sabbath - Vol. 4 Album Of The Week Club review | Louder

Weisbard, Eric; Marks, Craig (1995). Spin Alternative Record Guide. Vintage Books. ISBN 1841955515. Tähdellä merkityt ennenjulkaisemattomia. Live-kappaleista osa on julkaistu erilaisella miksauksella epävirallisella vuoden 1980 Live at Last-albumilla. [24] Kent, David (1993). Australian Chart Book 1970–1992 (illustrateded.). St Ives, N.S.W.: Australian Chart Book. p.19. ISBN 0-646-11917-6.

Rumpali Bill Wardilla oli ristiriitaiset tunteet albumista vuonna 2001: "Kyllä, Vol. 4 on hieno albumi, mutta minulle henkilökohtaisesti se oli käännekohta, jolloin huumeista ja alkoholista tuli hauskuuden sijaan ongelma". [12] CD-julkaisut [ muokkaa | muokkaa wikitekstiä ] Albumin avaa sen pisin kappale, ilmeisen selvästi huumausaineiden vaikutuksesta kertova "Wheels of Confusion". Yhtyeen tyyliin se on monirakenteinen. Alun introssa on Iommin melankolinen kitarakuvio, mutta säkeistöissä riffi muuttuu "iloisemmaksi". Kappaleessa on nopea, rokkaavampi väliosa. Kappaleen päättää n. 3-minuuttinen nopeatempoisampi, hieman Eric Claptonin "Layla"-kappaleen loppua muistuttava [13] outro, jossa on lukuisia kitaradubbauksia ja jonka psykedelis-henkistä kitarakuviota hammond-urut säestävät. Tämä kappale tunnetaan nimellä "The Straightener" joissain levyn painoksissa. Rumpali Bill Ward: "Se oli vain julkaisutekninen kikka. En todellakaan tiedä mistä se nimi ("The Straightener") tulee. Joskus ne tulevat muistiinpanoista, kuten 'Luke's Wall' Paranoidilla. Joskus kustannusyhtiöiden täytyy tuottaa tietty määrä biisejä, joten ne alkavat halkoa hiuksia. Se on tietenkin kusetusta ja todella paskamaista". [13] Myös studion ulkopuoliset olosuhteet L.A.:ssa olivat kohdallaan: "Vuorasimme talon Bel Airista", muistelee Osbourne. " Kokaiinia, huumeita, viinaa ja naisia riitti. Pidimme todellakin hauskaa siellä". [11] Butler oli samoilla linjoilla vuonna 2001: "Kokkeli oli tosiaan tullut kuvioihin. Menimme Losiin ja aloitimme aivan toisenlaisen elämäntyylin. Puolet budjetista meni kokaiiniin ja puolet levyntekoon. Irstailu Bel Airissa oli uskomatonta". [12] Nauhoitukset ja sisältö [ muokkaa | muokkaa wikitekstiä ] Wade Babineau: Great album. Tomorrow’s Dream and Supernaut have to be some of Iommi’s greasiest riffs. Who doesn't love Supernaut and Snowblind as a huge one-two punch right in the middle? FX is clearly filler, but no real complaints with this one. The rot from the coke abuse clearly not set in yet. The Straightener" (outro kappaleessa "Wheels of Confusion") ja "Every Day Comes & Goes" (nopea väliosa kappaleessa "Under the Sun") ovat kappaleiden osien nimiä, jotka esiintyvät albumin joissain myöhemmissä Pohjois-Amerika:n painoksissa. Kappaleet eivät eroa Euroopan ja Britannian versioista.

Black Sabbath – Vol 4 Super Deluxe Edition Album review: Black Sabbath – Vol 4 Super Deluxe Edition

The riffs peaked on Supernaut: a face-melting boogie supported by Geezer Butler’s booming bass bombs, Ozzy Osbourne maniacal and Bill Ward delivering a drum-break to die for. But all 10 songs – here remastered by Andy Pearce and Matt Wortham, also credited on re-issues by Deep Purple, Rory Gallagher et al – sound rich and timeless. Cornucopia" edustaa levyn raskaampaa puolta intron osalta ja säkeistöt menevät nopeammalla ja erikoisemmalla tahtilajilla. Kappale sisältää psykedeelis-vaikutteisen väliosan. "Vihasin 'Cornucopiaa'", kertoo Ward. "Siinä oli rumpujuttuja, jotka olivat hirveitä tehdä. Lopulta sain tehtyä sen, mutta muut eivät olleet vakuuttuneita: 'Jos menisit vaikka kotiin', he sanoivat. Pelkäsin todella saavani potkut tuolloin." [14] lähde tarkemmin? Arthur Comix: 10/10. First Sabbath LP I bought. The riffs are super-heavy, the other stuff adds texture - makes the heavy even heavier. First and last on each side are as good as it gets. (My old band used to play Under The Sun. Very very badly) Fred Varcoe: I love Sabbath but always viewed this as one of their weaker efforts. Iommi changed his guitar sound, the production was trying to be too clever and it didn't have that hit-you-in-the-gut feeling of the previous albums. It's a 7 for me. Although most of the album is in the band's trademark heavy style, some songs demonstrate a more sensitive approach. " Changes", for example, written by Iommi with lyrics by Butler, is a piano ballad with mellotron. Iommi taught himself to play the piano after finding one in the ballroom of the Bel-Air mansion they were renting. It was on this piano that "Changes" was composed. [4] "Tony just sat down at the piano and came up with this beautiful riff," Osbourne writes in his memoir. "I hummed a melody over the top, and Geezer wrote these heartbreaking lyrics about the break-up Bill was going through with his wife. I thought that was brilliant from the moment we recorded it."Joe Cogan: The fourth masterpiece in a row from the mighty Sabbath. FX is a pointless throwaway, but otherwise, this is all killer, no filler. Yes, there are surprises that you wouldn't expect from Sabbath ( Changes, Laguna Sunrise), but they were always about confounding expectations, whether Ozzy's frantic harmonica playing on The Wizard from their debut, or the ultra-cool Planet Caravan from Paranoid that sounds like they should be playing it to a coffeehouse full of beatniks at 4AM, wearing shades and passing a joint. Shane Reho: This was my first time hearing this (somehow). Other than FX, which accomplished nothing, I can't find a flaw on this. Sabbath keeps up to standard when it comes to the heavy stuff, plus the two uncharacteristically mellow songs work quite well also. 9/10.